Oman kehon ja mielen kokonaisuuteen tutustuminen kannattaa
Elämäni muuttui kokonaan kun aloin tutustua itseeni, omaan mieleeni ja kehooni ja niiden kokonaisuuteen. Ulospäin ei tästä muutoksesta ehkä näy mitään, mutta kaikki on muuttunut. Parempaan. Olen rauhallisempi, enkä niin reaktiivinen kuin aiemmin. Asiat ovat alkaneet näyttäytyä eri valossa, olen saanut laajemman näköalan moniin asioihin, joka helpottaa oloa ja tekee elämästä mielenkiintoisempaa, kevyempää ja jopa hauskempaa! Olen alkanut suhtautua moniin asioihin rennommin. Perheessä sen huomaa etenkin siitä, ettei tarvitse närkästyä siitä jos asiat eivät mene tai niitä ei tehdä niin kuin minä haluan. Hauskaa on myös se, että odottaminen ei ole enää turhauttavinta maailmassa, vaan hetki jolloin voi viedä ajatuksen omaan hengitykseen ja vain olla.
Ajattelin tuntevani itseni, mieleni ja kehoni, mutta vasta kun aloin olla itselleni läsnä ilman mitään muuta tekemistä, vain olla ja tarkkailla, alkoi avautua mielen sisäinen ikkuna kaikkeen siihen mitä olen, teen, ja etenkin siihen mitä uskon olevani ja tekeväni, kuvittelen olevani ja tekeväni. Kaikessa hyvyydessään ja karmeudessaan. Aloin huomata miten paljon söhellän itseni kanssa ja suhteessa muihin ihmisiin. Kontrolloin lähes kaikkea, pohdin ja pyörittelen liian paljon. Varmistelemalla asioita yritän etukäteen valmistautua kaikkeen, stressaan lähes joka asiaa ja analysoin asiat puhki. Olen huomannut myös miten paljon täytän asioiden ja tekemisten välissä olevia tiloja. Ehkä jotta ei olisi tylsää, tai että olisin tehokas ja aikaansava. Tai vain paetakseni jotain (usein tylsyyttä tai hankalia tunteita siitä millainen en haluaisi olla). Huomasin etten anna elämän vain olla ja tapahtua, edetä omalla painollaan, tunsin tarvetta hallita elämää.
Olen huomannut miten kiire mulla on aina johonkin seuraavaan tekemiseen, miten suunnittelen seuraavaa tekemistä kun vielä teen edellistä asiaa, sen sijaan että keskittyisin siihen mitä teen. Tajusin etten ollut koskaan missään. Sillä jos en voi olla tässä hetkessä juuri nyt, miksi seuravaa hetki olisi se, jossa voisin olla? Miksi seuravaa hetki ja asia tuntuu aina tärkeämmältä kuin tämä hetki ja tämä asia juuri nyt? Niin paljon tärkeämmältä, etten voi keskittyä tähän hetkeen ja olla rauhassa juuri tässä.
Sanon usein itselleni mielessäni:
“Nyt saan vain olla, juuri tässä, juuri nyt”.
Olen myös havainnut miten jännittynyt kehoni usein on. Puren poskihampaita yhteen, jännitän hartoita ja saatan puristaa reisiä yhteen tai istua kantapäät ilmassa pohkeilla kannatellen. Ikään kuin kehoni olisi koko ajan valmis toimimaan, valpas. Mutta valmis mihin ja valpas minkä vuoksi? Sitä en tiedä.
Meditaatio ja tietoinen läsnäolo olivat aluksi, ja ovat toisinaan yhä, täyttä työtä. Kun alkaa vain olla ja viedä huomion omaan hengitykseen, oma ajatustulva tulee näkyväksi ja tulee myös tietoiseksi siitä miten usein ajatukset vievät mennessään. Ja sen, miten paljon sitä uskoo omia ajatuksiaan. Björn Natthiko Lindeblad on sanonut, että hänen supervoimansa on se, ettei hän usko kaikkea mitä ajattelee. Olemme usein niin tottuneet jatkuvaan päänsisäiseen pölinään, ettemme edes huomaa tai kyseenalaista sitä. Ja usein me myös uskomme kaiken mitä ajattelemme. Siksi omaan mieleen tutustuminen kannattaa. Kannattaa tulla tietoiseksi oman mielen sisällöstä ja harjoitella päästämään siitä irti, olemaan uskomatta omia ajatuksia, hidastamaan ja pysähtymään. Sillä jos et voi olla rauhassa tässä hetkessä, et voi olla myöskään seuraavassa, vaikka niin mieli meille uskottelee. Ja jos et voi olla juuri tässä juuri nyt, oletko koskaan missään?
”Supervoimani on se, etten usko kaikkea mitä ajattelen.”
Rohkaisen myös sinua aloittamaan! Voit aloittaa pienestä, alun ei tarvitse olla näyttävä. Laita puhelimen ajastimeen esimerkiksi 2 tai 5 minuuttia ja puhelin viereen tai hieman kauemmas. Istu sitten sopivan tuntuiseen asentoon, voit myös maata jos se tuntuu mukavammalta, mutta lempeästi muistutan että tämä ei ole rentoutusharjoitus. On kuitenkin hyvä että asento tuntuu tukevalta. Voit pitää silmät kiinni tai auki, kumpi vain on parempi. Silmät voi myös avata ja sulkea koska tahansa. Vie sitten huomio omaan hengitykseesi. Voit laskea hengityksiäsi yhdestä kymmeneen, tai sanoa mielessäsi “sisään” kun hengität sisään ja “ulos” kun hengität ulos. Älä yritä muuttaa mitään, anna hengityksen virrata luonnollisesti, mutta pidä vain huomion omassa hengityksessäsi ja palauta huomion siihen takaisin aina kun huomaat että ajatus harhailee. Niin käy usein, mutta älä turhaudu, sellaiset meidän aivot on. Tee näin joka päivä, niin lyhyttä aikaa ei olekaan ettei se kannattaisi.
(Björn Natthiko Lindeblad on kirjoittanut kirjan Saatan olla väärässä. Se löytyy myös äänikirjana, lämmin suositus!)
Toivon sinulle hetkiä itsesi ja oman hengityksesi kanssa,
hanna
Ps. Jos olet kiinnostunut meditoinnista ja tietoisesta läsnäolosta, olet lämpimästi tervetullut myös studiollemme lauantaisin klo 11.15-12.00. Tietoisen läsnäolon tunti sisältää johdannon ja tietoisen läsnäolon harjoittelua.
